Oh Bless!

En muistanut kirjoittaa, mutta maanantaina ennen Bristoliin lähtöä kävi hassu juttu;
kävin paikallisessa kierrätyskaupassa hakemassa kehyksiä lahjatauluun, ja kaupassa sattui olemaan sama myyjä kun silloin, kun ostin itselleni hameen.

"Funny to see you walk in, I was just thinking about you!", sanoi täti.

Hieman hämmästyin, muistin kyllä itsekin myyjän, mutta olin käynyt kaupassa vain kerran kun hän oli paikalla, ja uskoin, että heillä käy muitakin asiakkaita.
Tädillä oli kädessä kapea ja pitkä hame ja selitti, että siitä tuli minä mieleen, kun olin "se laiha tyttö joka osti French Connection hameen," ja sitten mainitsi, ettei uusi kapea hame sovi minulle koska minulla on lyhyet jalat ja hame oli turhan pitkä.
Sitten täti selitti, että olin jäänyt mieleen, koska olin niin mukava ja kohtelias juttukaveri.

"Your parents ought to be very proud of you."

En minä vanhemmista tiedä.
Mutta minä ainakin olin itsestäni ylpeä.


edit;

Tänään kävin vielä viimestä kertaa kurkistamassa, josko kierrätyksestä irtoaisi halvalla jotain matkaan-- löytyihän sieltä simpukankuorikoru, ja puolet halvemmalla kuin Covent Gardenista samanlainen, jota en ostanut.
Sama tätihän siellä punaisine hiuksineen hääri ja oli kovin harmissaan, että lähden kotiin. Antoi sähköpostiosoitteen ja käski ilmoittaa, että olen päässyt kotiin turvallisesti.
Britit ovat niin hilpeitä.