Monday, February 23, 2009

Home


Johan oli aikakin, vihdoin kotona. Ei sillä, ettenkö olisi brittilästä pitänyt, maassa itsessään ei ole paljonkaan vikaa. Säätila etenkin Suomeen verrattuna helli mieltä, tosin kesäisin siellä taitaa sataa Suomea enemmän.
Puistoalueet ovat varsin viehättäviä ja vaikka Bristolilainen ystäväni onkin erimieltä, minä väittäisin, että britit ovat sydämmellisiä ja ystävällisiä ihmisiä.

Menen varmasti joskus uudestaan, jäi monta paikkaa näkemättä ja varmasti olisi jäänyt, vaikka olisin koko pestin ajan ollutkin.

Monet muistot, hyviä ja huonoja, reissusta jäi. Ja aikahan kultaa muistot, joten voin kenties vuosien päästä muistella pelkällä hyvällä?

Mutta entäs se koti? Kotiin saapuessa vastassa oli siskon lisäksi taistelutanner-- muutimme juuri sopivasti tänä viikonloppuna, ja paikat ovat juuri sen näköiset..





No, siihen se sitten loppui.
Kiitos ja anteeksi.

Saturday, February 21, 2009

Finland

Kotoisassa Suomessa jälleen.
Stay tuned for the closing episode of my British Experience.

Ensteks tarviin unta.

Friday, February 20, 2009

Oh Bless!


En muistanut kirjoittaa, mutta maanantaina ennen Bristoliin lähtöä kävi hassu juttu;
kävin paikallisessa kierrätyskaupassa hakemassa kehyksiä lahjatauluun, ja kaupassa sattui olemaan sama myyjä kun silloin, kun ostin itselleni hameen.

"Funny to see you walk in, I was just thinking about you!", sanoi täti.

Hieman hämmästyin, muistin kyllä itsekin myyjän, mutta olin käynyt kaupassa vain kerran kun hän oli paikalla, ja uskoin, että heillä käy muitakin asiakkaita.
Tädillä oli kädessä kapea ja pitkä hame ja selitti, että siitä tuli minä mieleen, kun olin "se laiha tyttö joka osti French Connection hameen," ja sitten mainitsi, ettei uusi kapea hame sovi minulle koska minulla on lyhyet jalat ja hame oli turhan pitkä.
Sitten täti selitti, että olin jäänyt mieleen, koska olin niin mukava ja kohtelias juttukaveri.

"Your parents ought to be very proud of you."

En minä vanhemmista tiedä.
Mutta minä ainakin olin itsestäni ylpeä.


edit;

Tänään kävin vielä viimestä kertaa kurkistamassa, josko kierrätyksestä irtoaisi halvalla jotain matkaan-- löytyihän sieltä simpukankuorikoru, ja puolet halvemmalla kuin Covent Gardenista samanlainen, jota en ostanut.
Sama tätihän siellä punaisine hiuksineen hääri ja oli kovin harmissaan, että lähden kotiin. Antoi sähköpostiosoitteen ja käski ilmoittaa, että olen päässyt kotiin turvallisesti.
Britit ovat niin hilpeitä.

Thursday, February 19, 2009

Queen

Kuningatar oli kotona, lippu oli katolla.
Ja paikalla oli myös vartijat. Vahdinvaihto jäi näkemättä, sekun tapahtuu päivittäin kello 11:30, enkä aio nousta sängystä seitsemältä, että ehtisin paikalle sitä katsomaan. Vaihdelkoon karvahattupäät paikkaa ihan ilman minua.


Hämmästelin.
Ja kummastelin.
Sekä ihmisiä, että hienoja portteja.

Palatsin vieressä onkin sitten sellainen suihkulähde/patsaskompleksi. Bristolista löytyneistä penneistä toinen päätyi suihkulähteeseen, kun näemmä ihmisillä oli tapana nakella niitä sinne. Niin miksen tietenkin minäkin jos kaikki muutkin?




On siinä kyllä kuningattarella ihan siisti pytinki, ei käy kieltäminen. Lähimaastosta löytyy luonnollisesti Buckingham Palace Shop, josta olisi voinut ostaa kiskurihintaan kuningasperhememorabiliaa.

En ostanut.
Kun ei ollut puntaakaan ylimääräistä, viimeiset reissukillingit upposivat junalippuun jonka luonnollisesti myöskin hävitin ehdittyäni kotiin. Olisin TOKI voinut pitää sen tallessa, ottaa rahaa mukaan ja mennä takaisin Lontooseen, mutta ei tietenkään väkisin.

Kiva oli kuitenkin piipahtaa kotimatkalla katsomassa se viimeinen nähtävyys, jonka alunperinkin halusin nähdä. Muutama juttu ei mahtunut kalenteriin, mutta ehkä joskus tulen takaisin. Stonehenge ja Bathin kaupunki odottavat edelleen matkalaistaan.

Wednesday, February 18, 2009

Bristol London


Kävipä sitten niin, että menin Bristoliin, kun ystäväni Ross lupasi minulle maksuttoman yöpaikan. Hieno reissu, vaikka käveleminen sattuikin jalkoihin ja etenkin illalla oli uskomattoman kylmä. Ross esitteli paikkoja ja keskustaa, ja sitten vetäydyttiin kämpille katsomaan elokuvia ja syömään uskomaton määrä roskaa (tähteitä kelpasi syödä myös aamupalaksi. Miten niin vaahtokarkki-keksit eivät ole osa terveellistä ruokavaliota?)

Seuraavana päivänä (terveellisen aamupalan siivittämänä) hippasimme uudestaan Bristolin keskustaan. Käytiin torilla (siellä oli VALTAVA askartelukauppa) ja Bristolin museossa (ehdittiin käydä läpi Kiina ja Egypti näyttely, kunnes totesimme että nälättää janottaa ja nuha painaa).
Egypti oli hienompi kuin Kiina, mikä pettymys. Tosin info-fakta-plakaatit toistivat itseään, kun oli nähnyt yhden, olit nähnyt 50%.

Valitettava fakta.
Jos istahdat teelle/kahville/kaakaolle, aika kuluu kolminkertaisesti nopeammin kuin yleensä.
Ja niinhän siinä kävi, että kun pikaisen hölkän jälkeen saavuimme linja-asemalle, minun London 040 bussini kaarsi poistumisväylälle.
Sormi suuhun ja kysymään tädiltä, että anteeks mitä nyt voin tehdä.
Uusi lippu £18.60
(Edellinen lippuni siis £8)

Hetken pähkäiltyämme päädyimme ratkaisuun, että jään toiseksikin yöksi ja tilaamme typerän tiketin netistä, kun se on kerran puolta halvempaa. Enkä pistänyt pahakseni, hauska iltahan meillä oli, käytiin tutkailemassa Bristolin isointa ostoskeskusta (jossa lipevä italialainen myi minulle kynsienhoitosetin, ostin sen puoliksi siksi, että se tyyppi oli niin pirun hauska, ja puoliksi siksi, ettei minulla ole ikinä ollut yhtä tasaisia ja kiiltäviä kynsiä.)Kotimatkalla kävin vielä vilkaisemassa Buckingham Palacea.
Kuningatar oli kotisalla.