Tänään oli kai sellainen pahempi päivä.Molemmat lapset olivat kotona nuhan takia, eikä mikään mennyt koko päivänä putkeen. Lapset toki nitisevät ihan vain sen takia, että ovat kipeitä, mutta kun soppaan lisätään uupunut ja koti-ikäväinen au pair, on katastrofin ainekset kasassa.
Päätä on särkenyt aamusta asti, eikä sitä helpottanut porkkanoista syntynyt pyhä sota.
Myöskin jatkuva hokeminen (älä istu pöydälle, ei saa juosta keittiössä, olkaa kiltisti, ei saa tapella, ei saa huutaa) kävi sekä hermon että särkevän pään päälle. Lapset eivät luonnollisesti halua syödä, juoda, istua paikallaan tai levätä ollessaan kipeinä.
Kehnon päivän päätteeksi juttelin vanhempien kanssa, jotka sanoivat huomanneensa jo aiemmin, etten ole ollut iloinen täällä ollessani, vaan kaikki on aina parhaimmillaankin "ihan hyvin", eivätkä hekään tahdo pitää onnetonta au pairia väkisin. Jatkuva stressi myöskin vaikuttaa työn tasoon, kun on liian monta rautaa tulessa tulee tehtyä virheitä.
Ikävä myöntää, mutta ei minusta ole tällaiseen työhön.
Toisten talon, lapsien ja lemmikkien perään katsominen on liian iso ja vastuullinen tehtävä.
Haukkasin liian ison palan ja se jäi kurkkuun kiinni.
