Hei osasin!

Nyt on jo oma self-help kirjakin, tosin ei ole ihan ikioma, ja alan sääliä ihmisiä, jotka näitä oikeasti tarvitsevat. Neuvot ovat niin perus-järkeilyä; muuta ajattelutapasi positiiviseksi, hyväksy itsesi, muuta itseäsi vain oman hyvinvointisi kannalta, etc etc.




Sukkuloin itseni eilen Islingtoniin, joka olikin huomattavasti elitistisempi paikka, kun olin alunperin kuvitellut. High Streetillä (jonka nimi siellä oli osuvasti Upper Street) oli hillittömän hintavia designer-putiikkeja, ja aikani etsittyäni (muistaakseni kävelin ensin ohi), löysin neulomus/käsityöliike Loopin.
Langat ja puikot ovat hillittömän kalliita, ja vähän irvistinkin maksaessani kahdesta 50g langasta ja 5 sukapuikosta £14, vaikka olinkin ottavinani halvinta löytämääni lankaa. No, ei se mitään, pääsinpähän nyt sitten neulomaan. Kävin myös Knightsbridgessä ostamassa toisenkin kolmannen kerän lankaa. Jos niistä kädenlämmittimet syntyis.

Kuvasatoa Islingtonista

Joko arvaatte missä myös kävin?

No Chinatownissa tietenkin. Söin jossain suhteellisen kämäisessä kiinalaisessa ravintolassa, jossa tarjoilijalla oli niin vahva aasialainen aksentti, ettei tilaamisesta meinannut tulla mitään. Minusta on myös suurta vääryttää, että vesi on täällä kamalan kallista.
Tällä kertaa sinne kuitenkin mahtui kävelemään.


Sain neulottua koetilkun vain todetakseni, ettei minulla ole mittanauhaa tahi viivoitinta. Täytyy metsästää sellainen jostain, että voi sitten mittailla millaisesta silmukkamäärästä on kyse, kun ruvetaan ihan kädenlämmittimiä tekemään.
Piti mieleen muistutella niin oikeat kuin nurjat. Hieman hämmennystä aina aiheuttaa nuo neulemerkit, kun en muista mitä ne millonkin tarkoittavat. Koitin tehdä palmikoita, mutta ne eivät syystä tai toisesta koskaan tunnu onnistuvan.

Iso kiitos äidille, sukka- ja suklaapaketti löysin tiensä perille. Kiitos myös Nooralle ystävänpäiväkortista, joka on ainakin sopivasti ajoissa. :)