Eksyksissä

Tänään kävin Tate Modernissa sekä London Eyessa, johon vannoin, etten menisi koska se on sikamaisen kallis ja sikamaisen korkealla. Menin silti.
Joko kyllästytte tuohon samaan irvistykseen ja pää-vinossa poseeraukseen?
Yhden ilmeen ihme.
On myönnettävä, etten ole modernin taiteen ystävä, vaikka joitakin ihan hauskoja ja mielenkiintoisia (valtavan isoja) teoksia olikin esillä. Junien myöhästelyn takia Tatelle jäi valitettavan lyhyt aika, alle tunnissa se piti läpijuosta. Harmillista sekin, ettei minua erityisesti kiinnostaneita teoksia saanut kuvata.
Sitten kello tulikin sen verran paljon, että piti lähteä etsimään London Eyetä.
Löytyihän se, sinne vaan sattui olemaan pari kilometria matkaa, joka on aikamoinen maratoni koroilla. Näin päivän päätteeksi kivistää päkiää, kantapäätä, nilkkoja, pohkeita...
Oli se kuitenkin hieno pyörähdys maailman suurimmassa maailmanpyörässä.

En viitsinyt hakea Kapteeni Jack Sparrowlta halausta, kun se olisi maksanut rahaa.
Sen sijaan halasin erästä leidiä, joka osuvasti ystävänpäivänä kannatteli FREE HUGS-kylttiä.
HAHA, enpä jäänyt halauksetta tänä ystävänpäivänä, siitäs sait, 2008!

Matkalla kotiin EKSYIN.

Ei hätää, ravattuani ylös alas rappuja Tate Modernissa
Maratoonaroituani joitakin kilometrejä
Seisottuani tunnin jonossa
ja puoli tuntia London Eyessä
EIHÄN PIENI EKSYMINEN TUNNU MUUALLA KUIN JALOISSA.
Siispä hortoilin pitkin Lontoota etsien tuttuja paikkoja, joissa tiesin olevan maanalais-asemia. Löysinkin sellaisen Piccadilly Circukselta.

Ja kuinkas sitten kävikään?
Luonnollisesti Victoria linja, joka vie melkein kotiin asti, on koko viikonlopun suljettu.
Ei hätää, Circle linjalla takaisin Liverpool Streetille-- eipäs hoppuilla, myöskin kulkuyhteydet Circle linjalla ovat poikki Kings Crossilta eteenpäin.
Olen nyt jumissa Kings Cross St Pancrasissa.
Puhelimesta loppuu akku, kotona pitäisi olla puolen tunnin kuluttua, ja matka Liverpool Streetiltä Highams Parkiin vie 21 minuuttia.

Ei muuta kuin takaisin Piccadilly linjalle ja takapakkia, Holborn. Holborn on pari pysäkkiä ennen Piccadilly Circusta, eli paikkaa josta aloitin.
Central linjalle, Liverpool Streetille.
Mitä kello?
18:18 lähtee seuraava juna.
Hyppään kyytiin ostettuani suklaapatukan, illallinen jäi väliin koska ajattelin olevani kotona illallisaikaan.

Highams Park, 18:39
En voi juosta kotiin, sillä olen korollisissa saappaissa, ja jokainen askel on kuin puukko jalassa.

Ehdin kuitenkin, sillä perheen vanhemmat ovat surkeita lähtemään matkaan, eivätkä pääse etenemään kunnes vasta kello 19:00
Että sellainen reissu.

Ystävänpäivän kunniaksi, poliisisetä tutussa.
:)

Kiitos

Kiitos Elina, tuttu suklaa, laku ja salmiakki-paketti tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Vaikka tänään olikin ns. helppo päivä, olo on kamalan uupunut. Kammoan tulevaa viikonloppua, jolloin saan lapset kontolleni sekä lauantaille että sunnuntaille. Lapsille pitää myös kertoa, että olen lähdössä kotiin aikaisemmin. Tuskinpa pistävät pahakseen, riiviöt.

Vielä on hakusessa kotiutumispäivä. Joko 21. tai 28. päivä. Täytyy katsella viikonlopun jälkeen miten voimat riittää. Perheen mama on sitä mieltä, että jos en usko pystyväni tähän hommaan, on ihan turha jäädä tänne paapoilemaan sen pidemmäksi aikaa.
Toisaalta en haluaisi jättää perhettä ihanine kullannuppusineen pulaankaan.

Sydän vetää Suomeen 21. päivä ja pää käskee jäämään 28. päivään.


Tänään rönysin rappuset alas. Joka päivä niissä tulee liukasteltua ja horjuttua, mutta tänään kaaduin ensimmäisen kerran. Kyynärpää ruhjeilla ja niska jumissa, päähän ei muksahduksesta tainnut jäädä jälkeä. Miehekkäästi kirosin makoiltuani rappujen juuressa ja palasin laittamaan tiskejä koneeseen niinkuin ihan alunperin oli tarkoituskin.

Häviäjä

Tänään oli kai sellainen pahempi päivä.
Molemmat lapset olivat kotona nuhan takia, eikä mikään mennyt koko päivänä putkeen. Lapset toki nitisevät ihan vain sen takia, että ovat kipeitä, mutta kun soppaan lisätään uupunut ja koti-ikäväinen au pair, on katastrofin ainekset kasassa.

Päätä on särkenyt aamusta asti, eikä sitä helpottanut porkkanoista syntynyt pyhä sota.
Myöskin jatkuva hokeminen (älä istu pöydälle, ei saa juosta keittiössä, olkaa kiltisti, ei saa tapella, ei saa huutaa) kävi sekä hermon että särkevän pään päälle. Lapset eivät luonnollisesti halua syödä, juoda, istua paikallaan tai levätä ollessaan kipeinä.

Kehnon päivän päätteeksi juttelin vanhempien kanssa, jotka sanoivat huomanneensa jo aiemmin, etten ole ollut iloinen täällä ollessani, vaan kaikki on aina parhaimmillaankin "ihan hyvin", eivätkä hekään tahdo pitää onnetonta au pairia väkisin. Jatkuva stressi myöskin vaikuttaa työn tasoon, kun on liian monta rautaa tulessa tulee tehtyä virheitä.

Ikävä myöntää, mutta ei minusta ole tällaiseen työhön.
Toisten talon, lapsien ja lemmikkien perään katsominen on liian iso ja vastuullinen tehtävä.

Haukkasin liian ison palan ja se jäi kurkkuun kiinni.

Hei osasin!

Nyt on jo oma self-help kirjakin, tosin ei ole ihan ikioma, ja alan sääliä ihmisiä, jotka näitä oikeasti tarvitsevat. Neuvot ovat niin perus-järkeilyä; muuta ajattelutapasi positiiviseksi, hyväksy itsesi, muuta itseäsi vain oman hyvinvointisi kannalta, etc etc.




Sukkuloin itseni eilen Islingtoniin, joka olikin huomattavasti elitistisempi paikka, kun olin alunperin kuvitellut. High Streetillä (jonka nimi siellä oli osuvasti Upper Street) oli hillittömän hintavia designer-putiikkeja, ja aikani etsittyäni (muistaakseni kävelin ensin ohi), löysin neulomus/käsityöliike Loopin.
Langat ja puikot ovat hillittömän kalliita, ja vähän irvistinkin maksaessani kahdesta 50g langasta ja 5 sukapuikosta £14, vaikka olinkin ottavinani halvinta löytämääni lankaa. No, ei se mitään, pääsinpähän nyt sitten neulomaan. Kävin myös Knightsbridgessä ostamassa toisenkin kolmannen kerän lankaa. Jos niistä kädenlämmittimet syntyis.

Kuvasatoa Islingtonista

Joko arvaatte missä myös kävin?

No Chinatownissa tietenkin. Söin jossain suhteellisen kämäisessä kiinalaisessa ravintolassa, jossa tarjoilijalla oli niin vahva aasialainen aksentti, ettei tilaamisesta meinannut tulla mitään. Minusta on myös suurta vääryttää, että vesi on täällä kamalan kallista.
Tällä kertaa sinne kuitenkin mahtui kävelemään.


Sain neulottua koetilkun vain todetakseni, ettei minulla ole mittanauhaa tahi viivoitinta. Täytyy metsästää sellainen jostain, että voi sitten mittailla millaisesta silmukkamäärästä on kyse, kun ruvetaan ihan kädenlämmittimiä tekemään.
Piti mieleen muistutella niin oikeat kuin nurjat. Hieman hämmennystä aina aiheuttaa nuo neulemerkit, kun en muista mitä ne millonkin tarkoittavat. Koitin tehdä palmikoita, mutta ne eivät syystä tai toisesta koskaan tunnu onnistuvan.

Iso kiitos äidille, sukka- ja suklaapaketti löysin tiensä perille. Kiitos myös Nooralle ystävänpäiväkortista, joka on ainakin sopivasti ajoissa. :)

Lettukesti

Tänään lahjoin lapset käyttäytymään kunnolla lupaamalla lettukestit, mutta vain jos koko päivä sujuu hyvin. Eihän en toki ihan parhaansa mukaan käyttäytyneet, mutta rima on suhteellisen alhaalla-- jos ei tarvitse huutaa, eikä hokea, eikä pidellä korviaan, ollaan jo loistavan käytöksen puolella.

Ja hyviä lettuja tulikin, vaikka yksi meni luonnollisesti täysin piloille, yksi paloi ja yksi jäi raa'aksi. Parhaat letut joita olen ikinä saanut aikaan. Lisäsin sokerin määrää reseptissä, niinkun sisko aiemmin neuvoi.
Loistavasti upposi letut.
Myös allekirjoittaneeseen, joka joutuu kohta paastoamaan ja kuntokurssille, että mahtuu edellisin mitoin tehtyyn valmistujaismekon prototyyppiin, ettei tarvitse ruveta kamalasti kaavaa rukkaamaan.

Sain aloitettua KUPE (Kuvaamataidon Perusteet) kurssin työsarkaa.
10 kuvaa
Ja totesin etten osaa piirtää. No, ei se mitään, kunhan saa piirrettyä ja lähetettyä Suomeen ennen kuun loppua.

Postisetä toi tänään Manin tekemät villasukat ja hurstin (en nyt keksi sille muuta nimeä), kiitos kovasti, tulevat tarpeeseen täällä lämmityksessä kitsastelijoiden luvatussa maassa!
Tulen sitten keväällä oppiin, jotta miten se villasukan kantapää tehdään, ja palmikoita tahtoisin osata neuloa, voisi tehdä sitten itselleen joutessaan kaikkea kivaa.
Pitäkää suku niitä lehtiä silmällä, millon tulee hakuilmoitus kirkon töihin.
Tapulissa ehtoo loistavasti neuloa, etenkin alkukesästä, kun turisteja käy vain kourallinen.

Huomenna on perjantai.
Ei ole suunnitelmia viikonlopuksi, pitäisi äkkiä kehittää jotain. Toisaalta pitäisi säästää rahaa Oxford-Bristol-Bath reissua varten. Ei ne junatkaan ilmaisiksi kulje.